Spidula

asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta

Lämmitys ja valaistus

Lämpötilavaatimukset ovat varsin lajikohtaisia, yleensä puhutaan noin 20-27 asteen vaihteluista. Helpoimmalla lämpötilan suhteen pääsee esimerkiksi Grammostoloiden kanssa, jotka ovat aivan tyytyväisiä tavallisessa huoneenlämmössäkin (20-25). Aika monen lajin lämpö ja kosteusvaatimukset löytyy muunmuassa birdspiders.netin caresheet osastolta.

Suomen olosuhteissa kuitenkin kesällä voi ongelmaksi nousta terrojen liika lämpeäminen ja talvella asuinhuoneiden viileys. Lämpöä saa lisää helposti, mutta vaikeammin pois. Terraa ei saa koskaan sijoittaa paikkaan, jossa siihen paistaa suoraan aurinko. Lämpötila saattaa nousta hengenvaarallisen korkeaksi suljetussa lasikuutiossa. Vaihtolömpöisinä eläimina tarantulilla ei ole tehokasta jäähdystysmekanismia, joten ylikuumenemisen riski on todellinen. Tarantulat eivät pidä myöskään kirkkaasta valosta, joten niille ei tarvitse antaa senkään puolesta valokylpyjä.

Talvisaikaan voikin sitten miettiä sopivaa ratkaisua kuinka saada terroihin lisää löylyä. Trooppisille lajeille ei lämpötila saisi laskea alle 21 asteen, vaikka varsinaisia todisteita haitallisuudesta ei olekaan. On kuitenkin luonnollista, että tarantulat voivat paremmin olosuhteissa, jotka vastaavat niiden luonnollista elinympäristöä.

Esimerkiksi Texasista, Mexikosta tai Syyriasta kotoisin olevat lajit voivat kestää lämpötilan putoamisen yöllä 16 asteeseen, kunhan vain lämpötilat päivällä nousevat normaaleiksi. Yksikään hämähäkki ei kestä pakkasta, joten ei kannata unohtaa asunnon ikkunoita auki talvella. Pakkasen takia myös tarantuloiden lähettäminen talvella on riskipeliä, koska koskaan ei tiedä joutuuko laatikkoon pakattu otus kyyhöttämään ulkosalla kyytiä odotellessaan.

Tarantuloiden on huomattu kasvavan nopeammin lämpimämmissä olosuhteissa (24-30 astetta). Eläimet myös lisääntyvät paremmin, joten reilumpi lämpö kasvatuksessa voi olla paikallan. Nopeampi kasvu tarkoittaa kuitenkin koiraiden kohdalla nopeampaa aikuistumista ja siten myös nopeampaa menehtymistä.

Keinolämmitykseen voi käyttää useampaakin menetelmää. Varsin näpsäkkä tapa lämmittää varsinkin useampi terra on lämpökaapeli, joita saa eri pituisina ja tehoisina. Lämpömatto on toinen vaihtoehto. Jos kaapelia tai mattoa käytetään lämmittämiseen, on ne viritettävä terran sivuilla, ei pohjaan. Ensinnäkin jos terrassa on turvetta, eristää se lämmön tehokkaasti. Toisekseen jos terraan tulee liian kuuma, yrittää tarantula vaistomaisesti kaivautua alaspäin etsimään viilennystä eikä se ymmärrä ollenkaan, että mitä syvemmälle se kaivautuu, sen tukalammaksi sen olo käy.

Spottivalo on kolmas vaihtoehto terraa lämmitettäessä. Silloin valo suunnataan terraarion yhteen nurkkaan ja pidetään huoli, että terrassa on viileämpiä varjopaikkoja piiloutumiseen ja oleskeluun.

Jos oikein intoa riittää, voi netin syövereistä kaivella tietoa kunkin tarantulalajin luonnollisesta ilmastosta lämpötiloineen kaikkineen ja noudattaa näitä lukemia. Kuitenkin moni pitää spiduja niiden tietojen varassa, jotka muut harrastajat ovast keränneet ja eläimet voivat varsin hyvin.

Lämmityksen ajoittaminen onnistuu helpoiten ajastimella, joita saa melkein mistä tahansa kaupasta. Silloin ei itse tarvitse jatkuvasti muistaa laittaa lämmitystä päälle tai ottaa sitä pois. Lämmitystä voi pitää vuodenajasta riippuen päällä max 12 tuntia. Säätely on erityisen tärkeää silloin, jos lämmitys hoidetaan spottilampulla. Lämmitystä kannattaa seurata varsinkin keväällä ilmojen lämmitessä ja varmistaa ettei terraarion lämpötila kohoa liian korkeaksi. Kesällä lämmityksestä voi luopua kokonaan jos luonnollista löylyä riittää.

Meillä terrojen lämmitys on hoidettu spottivalolla. Alunperin lämmitysmenetelmän piti olla vain väliaikainen, mutta vasta nyt kun lämmitettäviä pömpeleitä alkaa olla useampi, on kaapeli hankittu ja odottaa asennusta. Ainakaan toistaiseksi en ole huomannut, että eläimet välttälisivät tavallista enemmän valoa. Hyvänä puolena on myös se, että terraarioihin näkee sisään. Meillä kun ne ovat sijaitsevat paikassa, jossa on hämärää.

Suomessa huoneilma on varsinkin talvisin hyvin kuivaa ja terraarioidenkin kosteus häviää helposti. Kuivimpienkin lajien otukset kuitenkin tarvitsevat enemmän kosteutta kuin, mitä yleensä huoneilma on. Näillä lajeilla ongelma kuitenkin saattaa korjaantua tarpeaksi laakealla vesiastialla, josta riittävä kosteus haihtuu.

Jos terraariossa on paljon ilmanvaihtoritilää on ne hyvä peittää niin, että vain noin 10-15 prosenttia terraarion pohjapinta-alaa vastaava alue on avoinna ilmanvaihtoa varten. Liian tiivis ilmanvaihto suhteessa liian korkeaan kosteuteen aiheuttaa usein sienikasvustoa pohjamateriaaleissa. Joten jos kasvustoa ilmenee, on ilmanvaihtoa parannettava.

Kuivien seutujen asukit pärjäävät yleensä 40-60 prosentin suhteellisessa kosteudessa tai jopa ajoittan sitä matalammassa. Sademetsien ja trooppisten seutujen eläinten terroissa pitäisi päästä 70-90 prosentin suhteelliseen kosteuteen, mikä on aika haasteellistakin toteuttaa. Itse olen huomannut varsinkin talvisin, että jo 60 prosenttiin pääseminen ja sen ylläpitäminen on melkoisen työn takana, jos käytössä ei ole automaattista kostuttajaa. Terraa sumuttamalla kosteus nousee hetkeksi, mutta laskee myös nopeasti. Kuitenkin tähän mennessä kaikki eläimet ovat moltanneet onnistuneesti, vaikka hoito-ohjeissa olisikin mainittuna korkeammat kosteusprosentit.

Sumuttelun lisäksi kosteutta voi yrittää nostaa laittamalla terraarioon laakeamman vesiastian.

Selkeästi tavallista suurempi kosteus tulee kysymykseen myös silloin, jos eläimen epäillään kärsivän nestehukasta, mikä on varsin mahdollista esimerkiksi silloin, kun eläin on tilattu ulkomailta ja se on tehnyt useamman päivän reissun. Tällöin hämähäkin voi laittaa elpymään erilliseen astiaan, jossa on kosteaa paperia. Nestehukasta löytyy enemmän lasaretti osastolta.

Mittaristo

Aivan sormituntumalla ei tarvitse lämpötilojen ja kosteuden kanssa mennä, sillä avuksi löytyy mitä moninaisempia mittareita hommaa helpottamaan. Kaupan on niin paljon erikokoisia ja erilaisilla ominaisuuksilla varustettuina, että jokaiselle halukkaalle löytyy varmasti oma malli. Tähän mennessä paras mittari on Exoterran oma malli, joka on pieni, mutta kertoo kaiken oleellisen. Siinä on oma näyttö sekä lämmölle, että kosteudelle. Kokonsa vuoksi se on helppo jemmata terraan eikä vie kovin suurta tilaa.

Eläinkaupasta saa myös analogisia kosteusmittareita, mutta oman kokemuksen mukaan näihin ei kannata rahojaan tuhlata. Mittari tuntuu näyttävän mitä sattuu ja varmaa lukemaa on mahdoton saada. Voihan toki olla, että omani oli viallinen, mutta tuntui kestävän aina todella kauan ennen kuin se alkoi edes reagoimaan kosteuden muutokseen. Vinkkinä siis: osta kerralla kunnollista.

Pitkään harrastaneet saattavat pystyä säätelemään lämmöt ja kosteudet tiedolla ja kokemukselle. Ei kuitenkaan ole mikään häpeä virittää paria mittaria, joista olosuhteet on nopea tarkistaa, kunhan pitää sen omankin järjen mukana eikä tee asioista ydinfysiikkaa. Jos se lämpötila heittää asteen tai kosteus ei ole prosentilleen oikea niin ei se eläin siihen justiinsa kuole.

Sitten tietysti slingit ja juvet on oma lukunsa, joiden kippoihin on pakko hoitaa lämmöt ja kosteudet sillä näppituntumalla, koska pieniin astioihin ei saa millään yhtään mittaria tai anturia. Jäljelle jää siis mahdollisuudeksi eläimen tarkkailu ja reagointi sen mukaan.