Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Ulkokuori suojaa tarantulaa
Selkärangaton viittaa nimensä mukaisesti siihen, ettei kyseisen ryhmän eläimillä ole selkärankaa samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi ihmisillä vaan niiden kehon tukemisen hoitaa ulkoinen, kova kuori. Itseasiassa ulkokuori, eli eksoskeletoni, on tukirakenteena hyvin paljon vanhempi kuin luusto. Se on edelleen yksi käytetyimmistä tukirakenteista eläinkunnassa ja sen vaikutus selkärangattomien elämään on huomattava. Kuori määrittelee ensinnäkin eläimen muodon. Jos kuori otettaisiin selkärangattomalta pois, jäisi jäljelle vain epämääräinen kasa muodotonta kudosta. Ruumiin muodon lisäksi eksoskeletoni muodostaa kehon kaikki ulokkeet, kuopat, painaumat ja muut muodot. Kuori suojaa vaurioilta, bakteereilta ja muilta mikrobeilta. Kuoren värit toimivat tuntomerkkeinä ja joskus kirkkaat värit kertovat saalistajille kantajansa myrkyllisyydestä.
Kuoren tärkein rakenneaine on kitiini, joka on N-asetyyliglukosamiiniyksiköistä muodostunut polysakkaridi. Polysakkaridit ovat puolestaan valtavia, monimutkaisia molekyylirakenteita. Kuori on muodostonut monesta eri kerroksesta kuten epikutikula (uloin kerros), eksokutikula (pigmenttikerros), endokutikula (paljon kalkkia sisältävä kerros) ja endokutikulan yläpuolella oleva mesokutikula. Kuoren alla on yhden solukerroksen vahvuinen epidermi, joka erittää kaikki kuoren osat. Rikkiyhdisteet vahvistavat hämähäkkieläimillä kuorta.
Tarantulien kuoren erittäin tärkeä osa on sen vahamainen pintakerros, joka estää nesteen haihtumista ja siten kuivumistä, mikä on hyvin tärkeä ominaisuus.