Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Karvat
Monista ihmisistä tarantulat ovat kauheita ja pelottavia, koska ne ovat suuria ja karvaisia. Itseasiassa varsinaisista karvoista ei voida puhua ainakaan samassa kategoriassa, kun puhutaan eläinten karvoista, koska tarantulan karvat ovat kitiiniä eivätkä kasva, kun esimerkiksi ihmisen hiukset. Jos karvat putoavat, ei niiden tilalle kasva uusia vaan ne uudistuvat seuraavan nahanluonnin yhteydessä. Kuitenkin omasta mielestä ”karva” kuvaa melkoisen hyvin niitä jouhia, joiden peitossa spidu on.
Karvoja löytyykin sitten montaa eri sorttimenttiä, joilla jokaisella tyypilla on omat käyttötarkoituksensa. Jotkut on tarkoitettu puolustamiseen, toiset aistimiseen ja joillain lajeilla tietty karvatyyppi tuottaa varoitusääntä. Karvat ovat myös tarantulan kiipeämistaidon salaisuus.
Urtikoivat karvat ovat uuden maailman tarantuloiden erityispiirre. Mielenkiintoinen ominaisuus on, että yleensä uuden maailman tarantulat ovat rauhallisia ja niin sanotusti hyvähermoisia, mikä tekee niistä helppoja ja mukavia lemmikkejä. Niiden myrkkykin on yleensä mietoa, eikä aiheuta kovin pahoja reaktioita, vaikka elukka pääsisi puraisemaan. Vastapainoksi taas vanhan maailman tarantulat ovat keskimäärin paljon agressiivisimpia kiukkupusseja, joiden myrkky on vahvempaa eivätkä ne välttämättä jää odottelemaan tilanteen kehittymistä ennen kuin tulevat päälle.
Urtikoivat karvat sijaitsevat useimmilla lajeilla takaruumiin päällä tai sivuilla. Ne ovat löyhästi kiinni, jolloin ne irtoavat helposti, kun tarantula potkaisee. Mikroskoopilla katsoattaessa karvoissa voi nähdä pieniä väkäsiä, jotka tarttuvat taatusti ihoon kiinni. Itseasiassa karvatyyppiä on kahdenlaista. Miedommissa karvoissa väkäset ovat menosuuntaan, jollon ne tarttuvat kyllä kiinni, mutta eivät kovin tiukasti. Toisen tyyppisessä karvassa karvan pää on terävä ja väkäset sojoittavat kuin pienet nuolet. Karva uppoaa syvälle eikä lähde helpolla pois.
Luonnossa tarantulan karvapölly on varsin tehokas puolustuskeino. Jos esimerkiksi pieni jyrsijä erehtyy suututtamaan spidun, se potkaisee melkoisen pöllyn karvoja ilmaaan. Jos tunkeilija ei tajua perääntyä ajoissa, saa se karvoja silmiinsä ja varsinkin hengityselimiinsä, jossa karvat ärsyttävät limakalvoja tuottamaan limaa. Pahimmassa tapauksessa raukkaparka hukkuu siis omaan räkäänsä. Ihmisilläkin karvat aiheuttavat iholle joutuessaan eritasoisia reaktioita lievästä kutinasta ja punoituksesta hoitoa vaativaan nokkosihottumaan. Jos karvoja saa silmiinsä on tilanne astettava vakavampi ja hoitoon on syytä hakeutua mitä pikimmiten. Vaikka onkin epätodennäköistä, että karvat vahingoittaisivat silmää ja näköä lopullisesti, on se riski aina olemassa.
Karvojen aiheuttama ärsytys on enemmän fysikaalista kuin kemiallista. Kemiallisista yhdisteistä ei ole tutkittua tietoa, mutta täysin niitä ei voida sulkea poiskaan. Todennäköistä on myös, että jos kemiallisia yhdisteitä on, niitä ei esiinny joka lajilla vaan jäävät vähemmistöryhmän ominaisuudeksi.
Sihisevien tarantulien ääni syntyy, kun tarantula hankaa kelikeerien pinnalla olevia karvoja pedipalppien tyvinivelen piikkimäisiin karvoihin. Joskus nämä karvat sijaitsevat tyvinivelen ja reisirenkaan välissä pedipalpeissa tai ensimmäisessä raajaparissa. Selenogyrinae –lajeilla sihikarvat sijaitsevat kelikeerien vastakkaisilla pinnoilla. Kuten aikaisemmin mainitsin, on sihinä varoituskeino siinä missä muukin uhkailu ja se on syytä ottaa vakavasti.
Tarantulien jaloissa on lyhyttä, tiheää karvaa, joita kutsutaan scopulae´ksi (ei suomennosta) ja joka tuo ainakin itselleni mieleen ulkonäön puolesta sametin. Tämä karvatyyppi mahdollistaa tarantulien kiipeilyn jopa pystysuoraa lasiseinää pitkin. Aivan tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka tarantulat tästä ihmeteosta suoriutuvat, mutta ilmeisesti ne hyödyntävät adheesiovoimaa. Joka tapauksessa kiinnitys on niin vahva, että 50 grammaa painava spidu pystyy helposti kävelemään lasiseinää pitkin ja vielä nostamaan terraarion kannen, jos se on huonosti paikoillaan. Luonnossa puulajit käyttävät karvatyyppiä kiipeämiseen puissa ja pensaissa. Kiipeämisen lisäksi scopulaet auttavat tarantulaa nappaamaan saaliinsa kiinni.