Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Verenkiertojärjestelmä
Selkärankaisilla, esim. ihmisillä, on suljettu verenkiertojärjestelmä. Veri lähtee sydämestä suurien valtimoiden välityksellä kehon eri osiin. Suonet haarautuvat pienemmiksi ja kapeammaksi, luovuttavat ennen pitkää hapen, yhtyvät jälleen suuremmiksi suoniksi,laskimoiksi, kunnes veri päätyy keuhkojen kautta takaisin sydämeen. Verta ei joudu suonten ulkopuolle, tai jos niin tapahtuu, voi se pahimmillaan aiheuttaa sairaalahoitoa vaativan sairaustilan.
Selkärangattomien verenkierto on päinvastoin avoin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimeriksi taratulan sydämestä lähtee suonia, jotka haaratuvat pienemmiksi suoniksi kuten selkärankaisillakin. Kapeat suonet päättyvä kuitenkin avoimena kudokseen. Aikanaan hemolymfa päätyy takaisin keuhkojen kautta sydämeen uutta kiertoa varten.
Tarantulilla ei ole varsinaisesti verta vaan puhutaan hemolymfasta, joka on sekoitus verta ja kudosnestettä. Ihmisillä veressä oleva neste on plasmaa ja täysin erilaista kemialliselta rakenteeltaan kuin kudosneste. Tarantulat ovat kuitenkin onnistuneesti miksanneet nämä aineet. Eikä tarantulan veren erikoisuus edes lopu tähän. Ihmisillä happea kuljettava ainesosa on hemoglobiini, jonka happea sitova aine on rauta. Tarantulalla happea kuljettava ainesosa on hemosyaniini ja happea sitova aine on kupari. Ihmisellä hemoglobiini on sitoutuneena punaisin verisoluihin, tarantulalla hemosyaniini on vapaana hemolymfassa. Happipitoinen hemolymfa on usein normaalivalossa sinistä. Sormissa se tuntuu hyvin paljon samanlaiselta kuin ihmisenkin veri ja se myös näkyy ultraviolettivalossa.
Tarantulan hemolymfasta on tunnistettu ainakin neljää eri solutyyppiä, joiden toiminnan otaksutaan olevan melko samankaltainen kuin ihmisten valkosolujenkin. Ilmeisesti nämä solut torjuvat spidujen elimistään päässeitä mikrobeja ehkäisten siten sairauksia. Kenties tarantulien solut pystyvät myös tuottamaan vasta-aineita.
Tarantulien sydän on pitkulaisen mallinen elin, joka sijaitsee takaruumiin yläosassa. Sydäntä ympäröi sydänpussi, joka on myös putkimainen kammio. Sen yksi tärkeimmistä tehtävistä on valmistella hemolymfa uuteen kiertoon. Sydämessä itsessään on neljä paria hemolymfan tuloaukkoja ja niissä on läpät, joiden läpi hemolymfa kulkeutuu sydämeen. Sydän itsessään on kiinni sydänpussissa erilaisilla sidoksilla. Kun sydän supistuu, nämä siteet venyvät ja lihasten rentoutuessa, siteet vetävät sydämen takaisin normaaliin tilavuuteensa.
Sydämen supistuessa syntyy kevyt alipaine, joka vetää hemolymfaa sydänpussiin ympäröivistä kudoksista. Sydämen lihasten rentoutuessa, sen sisälle tulee alipainetta ja hemolymfa siirtyy pussista läppien kautta sydämeen.
Sydän pumppaa hemolymfaa kolmen kanavan kautta sydämestä pois: edestä, sivulta ja takaa. Edestä lähtevä suoni vie hemolymfaa eturuumiin muille elimille. Sivuilta lähtevä suoni taas kuljettaa happea eturuumiin kudoksiin ja kolmas kanava pitää huolen takaruumiin veren saannista haarautuen useaan osaan ja avautuen lopulta kudoksiin, jossa se luovuttaa hapen ja vastaanottaa hiilidioksidin.