Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Ruuansulatusjärjestelmä
Tarantulalla ei ole leukoja, joiden avulla se pureskelisi saaliinsa pienempiin osiin. Suu sijaitsee pedipalpien tyvinivelten välissä ja sen sisältä lähtee ylöspäin nouseva putki, joka kulkee aivoissa olevan reiän läpi tarantulan imumahaan. Imumaha on laatikkoimainen, paljon lihaksia sisältävä elin, joka on liitoksissa varsinaiseen mahaan. Varsinainen maha on lyhyt uloke imumahan ja aivojen välissä.
Todellinen maha tyhjenee suhteellisen suoraan suoleen, joka kulkee pedikeelin läpi takaruumiiseen. Takaruumiissa suoleen yhtyy joukko nauhamaisia elimiä, jotka toimivat pitkälti munuaisten tavoin. Varsinaisia munuaisia tarantulalla ei ole ollenkaan. Suolen loppupäässä on sterkoraalitasku, joka toimii spidulla kakkavarastona, jonne voi jemmata ylijäämät tyhjennystä odottamaan. Peräaukko sijaitsee kehruunystyjen alapuolella.
Tarantulalla kelpaa ainoastaan nestemäinen ruoka.Syödessään tarantulat oksentavat ruuansulatusnesteet samalla, kun ne mekaanisesti pehmentävät saalistaan kelieerien ja pedipalppien liikkeellä. Saalis sulaa siis jo ennen kuin tarantula alkaa nautinnollisen imeskelyn.
Sapuskasta irtoavat klimpit suodatetaan ensin pedipalppien tyvinivelten karvojen läpi. Pienemmät, mikroskooppiset osat suodatetaan kitalaessa olevien suodattimien läpi. Nämä suodattimet seulovat nesteen yhden mikrometrin tarkkuudella. Jotain käsitystä asiaan saa, kun todetaan, että monet nisäkkäiden solut ja bakteerit ovat isompia.
Sulatettu ja suodatettu ruokamehu imetään mahaan.Imumahasta ruoka siirtyy todelliseen vatsaan jatkosulatusta varten. Ruuansulatus ja imeytyminen jatkuvat vielä suolistossa. Tarantulilla on muidenkin hämähäkkieläinten tavoin koksaalirauhaset, jotka ovat jälleen yksi erityispiirteistä. Niiden erittämä neste tekee tarantulien ruokasulasta juoksevampaa samaan tapaan mitä sylki tekee ihmisen eineksille. Koksaalirauhasten erittämä liuos on myös suolaisempaa kuin normaali kudosneste, joten on mahdollista että rauhasten avulla tarantula säilyttää suolatasapainonsa elimistössään.
Loppujen lopuksi tarantulan ateriasta jää vain sulamattomia osia, kuten saaliin ulkokuoli, vähän ruuansulatusnesteitä ja ruokasulaa, jota tarantula ei ole saanut imettyä. Nälkäisen tarantulan jäljiltä rippeet ovat yleensä hyvin pienet.