Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Aineenvaihdunta
Tarantulat ovat vaihtolämpöisiä eli ne eivät tuota nisäkkäiden tavoin omaa ruumiinlämpöään. Trooppiset lajit pääsevät suht helpolla, sillä niiden elinympäristössä ei lämpötilassa tapahdu suuria muutoksia vuoden mittaan. Kaikki lajit eivät kuitenkaan asu tropiikissa vaan ovat sopeutuneet ilmastoon, jossa päivälämpötila saattaa kohota yli 35 asteeseen ja yöksi laskea 15 asteeseen. Edes tämä lämpötilaero ei riitä, vaan talvikuukausina mittari hiipuu lähelle nollaa. Esimerkiksi Coloradossa on tällaisia seutuja. Tarantulat kuitenkin selviävät hengissä.
Luola on jälleenkerran avainasemassa. Se suojaa tarantulaa paitsi saalistajilta, tasoittaa myös lämpötilojen vaihteluita. Tarantula kaivautuu luonlaansa tukkien suuaukon seitilla ja maa-aineksella ja ne vaipuvat jonkinlaiseen horrokseen odottamaan ilmojen parantumista.
Tarantulat pystyvät säätelemään ruumiinlämpöään olinpaikkaansa vaihtelemalla. Aamulla ne voivat mönkiä ulos tunneleistaan lämmittelemään ja olosuhteiden muututtua liian tukaliksi, ne voivat vetäytyä takaisin luolaansa. Tarantula voi valita myös optimaalisimman oleskelupaikan tunnelissaan.
Hämähäkkieläimillä on melko alhanen aineenvaihdunnan taso normaaleissakin lämpötiloissa, jos niitä verrataan muihin samankokoisiin vaihtolämpöisiin. Syitä tähän on vain arvailtu, koska tarpeeksi vahvaa tutkittua materiaalia ei asiasta ole.
Ensimmäinen ajatus on, että tarantulat ovat perineet alhaisen aineenvaihdunnan esi-isiltään jopa 400 miljoonan vuoden takaa, jolloin eläinten oli kyettävä sopeutumaan karuun ja arvaamattomaan ympäristöönsä. On varsin järkeenkäypää, että tuolloin moinen kyky oli valttia olemassaolon kamppailussa. Epäuskottavaksi asian tekee se, että tarantulat ovat kyenneet tähän päivään mennessä kehittämään itselleen monia muita erikoisia kykyjä, jotka auttavat selviytymään, joten miksi ne eivät olisi voineet kehittää myös aineenvaihduntaansa?
Toinen näkemys on aivan päinvastainen ja ehdottaa siis, että alhainen aineenvaihdunta on nimenomaan evoluution tulosta. Ehkä ominaisuus antaa niille selvää kilpailuetua. Kaikille eliöille yhteinen piirre on säilyä hengissä ja saada omat geenit eteenpäin eli lisääntyä. Mikä tahansa ominaisuus on eduksi, jos se edistää näiden kahden päämäärän täyttymistä. Ehkä alhaisella aineenvaihdunnalla turvataan osa ruuansaannista, kun sitä ei nyt tarvitse niin usein.
Monet spidut liikkuvat yleensä vähän. Tyytyväinen kahdeksanjalkainen vain nököttää yleensä paikallaan odottaen, että ruoka tulee niiden luokse tai ainakin tarpeeksi lähelle. Ne eivät siis välttämättä tarvitse suurempaa aineenvaihdunnan tasoa ja ominaisuus on jalostunut pois.