Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Kuona-aineiden poisto
Kuten kaikkien elollisten olentojen, myös tarantulan kehossa muodostuu joukko haitallisia aineita, joista sen täytyy päästä eroon ennen kuin niiden pitoisuudet muuttuvat liian suuriksi. Näitä aineita ovat muun muassa hiilidioksidi, typpi ja vety. Hiilidioksidin poisto käsiteltiin jo aikaisemmin hengitysjärjestelmän yhteydessä. Typpi ja vety ovat huomattavasti ongelmallisempia, sillä yhdessä ne muodostavat ammoniakkia, joka on erittäin haitallinen yhdistelmä. Ratkaisu tähän ongelmaan on muuttaa nämä haitalliset aineet vähemmän vaaralliseen muotoon.
Ihmisten ja monien muidenkin eläinten erittämä virtsa on tehokas keino poistaa kuona-aineita. Tarantulilla ei ole munuaisia, joten niiden on täytynyt evoluution kuluessa ratkaista ongelma aivan omalla tavallaan. Näin ne juuri ovat tehneetkin.
Spidujen tapa poistaa vetyä ja typpeä on varsin omaperäinen. Vaikka hämähäkkieläimet muodovat pieniä määriä ureaa ja muita ”typpijätteitä”, niiden varsinainen jätetuote on guaniini. Guaniini on erikoinen valinta siksi, että sitä ei esiinny tässä tarkoituksessa juurikaan muualla eläinkunnassa. Sen sijaan sitä on muun muassa peurojen ja kissojen verkkokalvossa valoa heijastavana ainesosana. Spiduilla guaniinin etu on, ettei se liukene tai reagoi muiden aineiden kanssa, joten tarantulan kehossa se on täysin myrkytön aine. Sen varastointi on myös tehokasta verrattuna vaikkapa virtsaan.Tarantula pystyy varastoimaan guaniinin tiettyihin soluihin, joihin sitä mahtuu melkoinen määrä. Näin ollen guaniini on myös poissa tieltä, vaikkakaan ei lopullisesti hävitetty. Tämä kuitenkin säästää kallista energiaa.
Nestemäisessä muodossa guaniini voidaan varastoida sterkoraalitaskuun, josta se erittyy muiden jätteiden kanssa kanssa ennen pitkää pois.