Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Tarantulan vaiheet
Monillä äyriäisillä ja hyönteisillä niiden muoto ja elintavat muuttuvat jokaisen moltin yhteydessä. Jokaisella moltin vaiheella voi myös olla omat tunnusomaiset piirteensä. Usein myös molttien määrä on vakio ja jokaista tällaista uniikkia molttia niiden välistä aikaa kutsutaan vaiheeksi tai hienommin instaariksi.
Ennen kuin luodaan silmäys tarantulan vaiheisiin on annettava pieni varoituksen sana. Suomenkielisiä termejä ei jälleen kerran kattavasti ole, joten englanninkielisiin joutuu turvautumaan enemmän kuin haluaisikaan.
Kun sitten otetaan tutkimuskohteeksi tarantula, tai hämäkäkit yleensäkin, ei luvassa ole muuta kuin iso joukko ongelmia ja riitelyn aiheita. Jokainen slingin omistaja tietää, että vauvahämis voi moltata monta kertaa vuodessa. Ainoa havaittava ero näissä molteissa on se, että eläimen koko kasvaa. Muuten se todennäköisesti syö ja touhuaa hyvin samalla tavalla oli kyse sitten toisesta tai kuudennestä moltista. Tarantulan molttien määrä on suoraan korrelaatiossa siihen kuinka paljon ja kuinka usein eläin syö. Joten ammattilaistenkin kesken on ongelmana se, miten luoda universaalit termit ja vaiheet kuvaamaan tarantulan kehitystä.
Muutamat selkeästi erottuvat kehitysvaiheet voidaan nimetä ja jopa olla niistä yksimielisiä.
Tarantulan kehitys alkaa siinä vaiheessa, kun mammatarantula laskee munan ja se hedelmöittyy. Muna sisältää paljon ravintoaineita, keltuaista ja tuman. Koko komeus on ympyröity kalvolla, joka on äititarantulan kehon tuotos. Jos hedelmöitys on tapahtunut tämä kalvo häviää myöhemmin. Professionaalit ovat jo tässä vaiheessa hieman ymmällään, pitäisikö kalvon häviäminen luokitella moltiksi vai ei. Yleisempi näkemys asiasta lienee ei -vastaus, koska kalvo ei ole kehittynyt alkiosta, eikä missään vaiheessa ole tai tule olemaan kehittyvän tarantulan kuoren osa. Näihin perusteisiin vedoten kalvon häviäminen ei siis ole moltti.
Kalvon kuoriutumisen jälkeen spidulapsi muistuttaa punkkia, joka on liimattu vaaleankeltaiseen palloon – toisinsanoen spidu on pallo jaloilla. Vaikka jalkojen liikuttelu on mahdollista, ei spidupallo liiku kuitenkaan mihinkään. Kaiken kasvamiseen tarvittavan ravinnon se saa edelleen munasta. Tästä vaiheesta käytetään nimitystä alkiokauden jälkeinen ikä tai postempryonaalinen vaihe (empryo = alkio). Aikanaan postempryopallo luo ensimmäisen kerran nahkansa, muistuttaa hieman enemmän spidua ja siirtyy ensimmäiseen instaariinsa.
Ensimmäisessä vaiheessa jotkin lajit pystyvät jo liikkumaan kohtalaisesti, toiset taas eivät. Monet vauvat elävät vielä keltuaisen turvin, vaikka ne jo muistuttavat hämistä eivätkä punkkia. Seuraavien kahden moltin aikana slingit saavuttavat viimeistään täydellisen liikkumiskyvyn ja kuluttavat loput vararavinnostaan.
Harrastajien kesken on tarantulan vaiheita kuvaavat termit ratkaistu paljon käyttäjäystävällisemmin ja niin ollen puhutaankin slingeistä. Slingi ei ole virallinen termi ja sillä nivotaan yhteen tarantulalapsen vaiheet vähintään neljänteen molttiin asti.
Päästyään elämässään hyvää kasvun vauhtiin, suorittaa tarantula joukon moltteja joiden määrä voi vaihdella paljonkin. Aikanaan tarantulu saavuttaa aikuisuuden ja sukukypsyyden, jotka ovat sen verran tärkeitä vaihteita, että niille löytyy omat terminsä.
Moltti, jonka jälkeen tarantula saavuttaa sukukypsyyden ja samalla aikuistuu on karkeasti suomennettuna ultimaalinen moltti (eng. ultimate molt) ja sitä seuraava instaari on ultimaalinen instraari. Tätä edeltävää kutsutaan viimeistä edeltäväksi moltiksi ja vaiheeksi. Tätäkin edeltää pari vaihetta joille on omat nimensä.
Lopullisen, ultimaalisen moltin jälkeiset moltit ja vaiheet yksinkertaisesti vain numeroidaan ensimmäiseksi, toiseksi, kolmanneksi ja niin edelleen. Koirailla tilanne on varsin toinen, joilla ultimaalinen moltti on myös yleensä se viimeinen
Tavallisen harrastajan näkökulmasta en ole vielä itse keksinyt mitä etua instaarien käytöstä on. Käytän esimerkkinäni omaa A. geniculataani Venomia, joka on aikuinen naaras. Päällisin puolin en ole ollenkaan varma, missä vaiheessa tytsä on aikuisuutensa saavuttanut, tai mikä oli sitä edeltävä moltti ja kuinka monennessä ultimaalisen moltin jälkeisessä vaiheessa ollaan menossa. Ja entä sitten vaikka tietäisikin? Kuka siitä tiedostä hyötyy ja miten? Käytännössä ainakin itse kirjaamme spidujen moltit ylös, joten vaikka emme tietäisi kuinka monta molttia se on elämänsä aikana tehnyt, on meillä suoritetut moltit kirjoissa ja kansissa. Samalla tavalla tiedämme myös milloin eläin on meille tullut, joten karkeat arvioit voi sen iästäkin siis tehdä. Tilanne helpottuu aina mitä pienempänä slinginä hämispentu kotiutuu.
Nooo, tuohan instraarien käyttö harrastukseen asiaankuuluvaa vakavuutta ;)