Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Sukupuolen määritys
Tarantulilla sukupuolen määritys aikuisilta eläimiltä on helppoa. Naaraat ovat usein koiraita suurempia ja massiivisempia. Koirailla on selvästi havaittavissa olevat sukukypsyyden merkit: niiden pedipalppien kärjissä on spermasäiliöt, jotka muodoltaan muistuttavat vähän skorpionin myrkkypiikkiä. Säiliöt ovat usein kääntyneenä jalkaa vasten eivätkä siksi näy kovin selvästi, varsinkaan jos kyseessä on karvainen laji. Aikuisen koiraan pedipalpit näyttävät kuitenkin erilaisilta verrattuna naaraan pedipalppeihin: jalat näyttävät ambutoiduilta (töpöiltä). Yleisesti puhutaan myös ”nyrkkeilyhanskoista”. Koirailla on myös pienet koukut ensimmäisessä raajaparissa, joilla se tarttuu naaraan etujalkoihin ennen parittelua. Monesti koiraat tunnistaa myös ohuemmista ja pidemmistä jaloista kun saman lajin naaraalla on.
Joillakin tarantulalajeilla esiintyy myös sukupuolten välillä dimorfismia eli selviä värieroja. Koiras saattaa olla selvästi naarasta vaatimattomamman värinen, kuten esimerkiksi Haplopelma lividum (koiras rusehtava, naaras sininen)ja Psalmopoeus irminia koiraat (koiras harmaa, naaras musta-oranssi). Toisinaan taas koiras saattaa olla paljon naarasta kirkasvärisempi, esimerkkinä monet Pambhobeteus –lajit.
Ongelmia kuitenkin tulee siinä vaiheessa, kun sukupuoli pitäisi määrittää keskenkasvuiselta yksilöltä. Slingien sukupuolta on mahdotonta määrittää luotettavasti. Pikkuhämyt ovat yksinkertaisesti liian pieniä, jotta niiltä pystyisi erottamaan millään keinoilla luotettavasti sukupuolta. Hyvillä välineillä ja kokemuksella voi sukupuolen pystyä näkemään jo 4-5 moltin jälkeen.
Tarantulien sukupuolta määritettäessä luotettavia menetelmiä ei ole kuin muutama ja epävarmoja ”veikkaa ja voita” –kikkoja on sitten muutama lisää.
Kaikista varmin keino tunnistaa tarantulan sukupuoli on tietenkin odottaa, että eläin kasvaa aikuiseksi. Silloin erehtymisen mahdollisuus on olematon…jos on siis varma, että kyseessä on aikuinen tarantula. Sekin kun voi olla aina välillä vähän epäselvää (paitsi koirailla, joille tulee aikaisimmin mainitut sukupuolimerkit).
Luotettava keino tunnistaa sukupuoli, on tutkia tarantulan moltattua nahkaa. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii jonkun verran harjoitusta. Menetelmään tarvitsee ensinnäkin suhteellisen ehjän molttinahan, pinsetit, nuppineuloja, palan styroksia tai finfoamia, suurennuslasin ja hyvän valon. Tarkoituksena on kääriä vanha nahka auki ja etsiä siitä ratkaisu sukupuoleen. Naaraalla on havaittavissa lehtimäisiä tai läppämäisiä rakenteita ja usein kaksi spermasäiliötä. Näiden säiliöiden ulkonäkö vaihtelee jonkun verran erilajeilla. Netistä on voi helposti löytää kuvia, jotka helpottavat tunnistamista. Koirailla vastaavasti puuttuvat nämä säiliöt. Koko stooria tästä menetelmästä en aio kirjoittaa, koska vaikka tiedän teoriassa kuinka se suoritetaan, en ole sitä vielä kokeillut käytännössä. Suurin syy on se, että usein moltit ehtivät kuivua liiaksi ennen kuin poimimme ne pois.
Sen sijaan me tuijottelemme ahkerasti lukkistemme massunalusia. Toinen suhteellisen luotettava ja jokseenkin helpompi keino tunnistaa sukupuoli on tutkia tarantuloiden epigyyniä (keuhkojen välissä oleva ”levy”). Ensinnäkin koirailla saattaa erottaa levyssä pienen ympyrän muotoisen alueen, jossa karva saattaa poiketa ympäröivästä värin, kiillon tai rakenteen perusteella. Monesti tämä alue on joko selvästi vaaleampi tai tummempi. Naarailla koko epigyynilevy voi näyttää olevan enemmän ulkoneva. Epigastraaliuurre saattaa erottua selvästi. Monilla naarailla uurteen saattaa erottaa niin hyvin, että sen väliin voisi kuvitella oman kynnenkärjen mahtuvan helposti.
Toinen epigyynialueen vihje sukupuolesta, on itse levyn muoto. Koirailla on sanottu levyn olevan enemmän suorakaiteen muotoinen ja naarailla levenevän alaspäin. Tätä ominaisuuteen en ole pahemmin kiinnittänyt huomiota, enkä luottaisi siihen kovin sokeasti.
Tarantulan massun alle pääsee helposti kurkkimaan, jos se sattuu keikkumaan terran seinässä. Joillain lajeilla koiraan ja naaraan saattaa erottaa toisistaan tälläkin menetelmällä jo varsin nuorilta yksilöiltä. Parhaimmillaan olen onnistunut erottamaan koiraan pylpyrän spidulta, jonka jalkoväli oli noin 4 cm. Sitten on niitä tapauksia, kun lukkisesta ei ota mitään selkoa ja mahdollisuudet jakaantuvat 50/50.
Sitten on melkoinen joukko erinäisiä ulkoisia merkkejä, joiden perusteella voi yrittää erottaa sukupuolet toisistaan. Näiden menetelmien kanssa on kuitenkin aina se riski, että huti tulee.
Kelikeerien (leukaloukut)koossa saattaa sukupuolten välillä olla eroa. Naaraiden kelikeerit saattavat olla massiivisemmat verrattuna selkäkilven kokoon kuin koirailla. Menetelmän heikkous on siinä, että pitäisi tarkastella kahta saman lajin edustajaa, jotka olisivat suurin piirtein samankokoisia. Täytyy mainita, että B. vagans naaraamme kelikeerit olivat huomiota herättävän suuret verrattuna eläimen muuhun kokoon.
Hyvässä lihassa olevien naaraiden takaruumis voi vaikuttaa olevan leveämpi ja pallomaisempi kuin koiraiden, joiden ahteri voi olla enemmän ovaalin mallinen. Naarailla etu ja takaruumiin liitoskohta voi näyttää leveämmältä kuin koiraiden. Kuitenkin on muistettava, että joillain lajeilla, kuten esimerkiksi Grammostola roseoilla, takaruumis on jo valmiiksi pitkän mallinen. Joten jos tätä menetelmää käyttäisi ottamatta lajikohtaisia eroja huomioon, olisi jokainen roseanaaras koiras.
Mainitsin aikaisemmin jo sukupuolten välillä olevat värierot. Esimeriksi juuri Pamphobeteus-koiraista saattaa alkaa erottua sinisen, purppuran, pinkin tai magentan sävyjä paljon ennen kuin ne aikuistuvat.
Kaiken kaikkiaan tarantulien sukupuolen määritys täysin varmasti vaatii harjoittelua onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Kannattaa rohkeasti lähteä kokeilemaan omien hämppyjen kanssa, koska siitä oppii parhaiten. Jos pikkuisia on useampia kasvamassa, kannattaa omat veikkaukset laittaa ylös perusteluineen. Myöhemmin voi sitten tutkia, menikö veikkaus oikeaan. Meillä sukupuolen määritystä harrastetaan lähinnä vain mielenkiinnosta. On kiva tietää, mitkä kokoelmasta mahdollisesti ovat naaraita eli keiden kanssa voi olla pitempi yhteinen tulevaisuus. Niin kauan kuin eläimiä ei ole tarkoitus lisäännyttää, ei sukupuolella ole juurikaan merkitystä.