Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Tarantulien uimataito
Alkuperäisen jutun kirjoittanut: Jason A. Dunlop (Manchesterin Yliopisto, Englanti)
Alkuperäinen juttu saatavissa: http://www.atshq.org/articles/swimming.pdf
Olen puhunut itsekin perushoidon yhteydessä siitä, ettei tarantulan juomakippo saa olla liian syvä tai korkeareunainen hukkumisvaaran vuoksi. Miksi siis ylipäätään aletaan puhumaan uimataidosta?
Jotkin tarantulat osaavat uida niin luonnossa kuin terraariossakin. Ne eivät kuitenkaan ui mielellään vaan uimakokeita tehdessä spidut täytyi suoraan asettaa altaan keskelle tai kelluttaa puupalan päällä, joka sitten upotettiin niiden alta. Luonnossa varsinkin puulajit saattavat vahingossa tipahtaa alapuolella olevaan jokeen tai virtaan, jolloin uimataidosta on niille hyötyä. Maalajit saattavat joutua tulvaveden huuhtelemiksi.
Suurin osa kokeissa käytettävistä tarantuloista kellui. Vain kaikkein suurimmat ja raskaimmat yksilöt alkoivat upota ja ne tuli pelastaa. On mahdollista, että tarantulien jalkakarvojen väliin jää ohut kerros ilmaa, mikä auttaa niitä kellumaan. Eksoskeletonin uloin kerros on vahamainen, joten tarantulat pysyivät käytännössä kuivina. Tarantulat pystyvät uimaan myös yllättävän nopeasti, vaikkakaan ne eivät saavuta samaa vauhtia kuin maalla spurtatessaan.
Entä sitten niiden suoritustapa? Maalla liikkuessaan tarantulilla on varsin tehokas tapa liikkua: ne liikuttavat jalkojaan eri tahdissa eli siis vierekkäiset ja vastakkaiset jalat eivät liiku yhtäaikaa. Ensin liikkuvat jalat ensimmäinen oikea, toinen vasen, kolmas oikea ja neljäs vasen. Loput jalat seuraavat perässä. Uidessaan tarantulat käyttävät samanlaista menetelmää, mutta vain niiden kolme ensimmäistä raajaparia toimivat. Viimeinen raajapari vain enemmänkin laahaa perässä samoin kuin pedipalpitkin vain lilluvat mukana. Tarantula koukistaa jalkojaan taaksepäin, jolloin se saa suuremman pinta-alan kosketuksiin veden kanssa, mikä puolestaan nopeuttaa liikkumista. Yllättävintä uimataidossa onkin juuri se kuinka hyvin tarantulat pystyvät mukauttamaan jalkojensa liikkeitä olosuhteiden mukaan. Näin niillä on mahdollisuus pelastautua vedestä hukkumisen sijaan.
Jos tarantulat ovat kerran hyviä uimareita, miksi niiden hukkumista vesikippoon täytyy murehtia? Artikkeli ei vastannut mieltäni askarruttavaan kysymykseen, mitä tapahtuu keuhkoille tarantulan pudottua veteen. Pystyykö tarantula pidättämään hengitystään? Jos kaasujen vaihto tapahtuu enimmäkseen diffuusion kautta, kenties uutta happea ei vain siirry keuhkoihin. Onko siis mahdollista, että tarantula enemmänkin voi tukehtua veteen kuin hukkua samalla tavalla kuin esim. ihminen. Oli syy mikä tahansa, on selvää ettei tarantula voi uiskennella loputtomasti. Todennäköisesti sen on varsin nopeasti päästävä haukkamaan happea. Jos eläin siis tipahtaa liian korkeareunaiseen vesiastiaansa pääsemättä sieltä itse pois, voi seurauksena hyvinkin olla hengetön lukki. Missään olosuhteissa en siis lähtisi kokeilemaan omien elikkojeni uimataitoa.