Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Tarantulien vaaralisuus
Alkuperäisen jutun on kirjoittanut Christophe Lallier.
Saatavissa osoitteessa: http://arachnophiliac.info/burrow/tarantula_dangers.htm
Kiinnostus erilaisia hämähäkkejä kohtaan on kasvamassa, mikä näkyy aiheeseen keskittyneiden yhdistysten jäsenmäärien kasvuna. Siitä huolimatta hämähäkit kärsivät huonosta maineesta.
Huonon maineen yksi syy on esimerkiksi tiedon puute, etenkin mitä tulee hämähäkkien myrkyllisyyteen ja myrkyn vaikutuksiin. Ihmiselle hengenvaarallisten lajien (Latrodectus, Atrax, Phoneutri) myrkky tunnetaan hyvin. Tarantulien myrkyllisyydestä ei kuitenkaan ole paljon tutkittua tietoa.
Maailmassa on arviolta noin 800-1000 tarantulalajia ja yhdenkään niistä ei tiedetä olevan ihmisille hengenvaarallinen. Toisaalta niiden myrkky näyttää vaikuttavan kaikkiin selkärankaisiin jollain tavalla. Useimmilla lajeilla, jotka ovat kotoisin Etelä- tai Keski-Amerikasta, myrkky on miedompaa. Tämä johtuu siitä, että niillä on puolustusmenetelmänä urtikoivat karvat, jotka sijaitsevat tarantulan takaruumiissa tai joskus jaloissa. Näitä karvoja tarantulat potkivat ahdistelijansa päälle. Urtikoivilla karvoilla on varsin tehokas vaikutus etenkin, jos ne joutuvat silmiin. Ne saattavat aiheuttaa myös allergisen reaktion hengityselimissä. Iholla karvat saattavat aiheuttaa lääkehoitoa vaativaa ärsytystä. Useimmiten oireina on punoitus ja turvotus. Reaktion vahvuus riippuu karvojen laadusta, lajista ja ihmisen yksilöllisestä herkkyydestä.
Aasialaisten ja Afrikkalaisten tarantulien myrkky on voimakkaampaa, mutta niillä ei vastaavasti ole urtikoivia karvoja.
Vaikka tarantulien puremasta johtuneita ihmisten kuolematapauksia ei ole rekisteröity, on olemassa muutamia lajeja, joihin on syytä suhtautua suuremmalla kunnioituksella, koska niiden puremat voivat olla vaarallisia. Myrkyn tehokkuus ei välttämättä ole korrelaatiossa tarantulan agressiivisuuteen.
Kun tutkitaan aloittelijoille sattuneita vahinkoja voidaan johtopäätökseksi saada, että vaarallisimmat tarantulalajit ovat Poecilotheriat (Intia, Sri Lanka), Stromatopelma (Sierra Leone), Haplopelma (Thaimaa, Myanmar) ja Pterinochilus (Kenia, Tansania). Poecilotheriat ovat näistä neljästä vaarallisimpia ja sen pureman tiedetään aihettaneen pahimmillaan muutaman päivän mittaisen kooman.
Useimmat puremasta aiheutuneet oireet ovat: välitön kova kipu puremakohdassa; jäykkyys ja vaikeus liikuttaa raajaa, johon purema on kohdistunut; polttava tunne rintakähessä, sydämen ahdistus (usein raportoitu Stromatopelman pureman yhteydessä); krampit lihaksissa öisin noin kahdeksan päivän ajan; kipu yleensä tuntuu vielä kuukaudenkin kuluttua puremasta, joissain tapauksissa jopa kauemmin.
Theraphosidaeiden (tarantulien) myrkky aiheuttaa ilmeisesti vähemmän kouristuksia ja jäykkyyttä kuin muiden vaarallisten hämähäkkilajien puremat, mutta toisaalta joissain tapauksissa tarantulien purema on johtanut nopeammin kuolemaan (koe-eläimen). Koe-eläimenä olleeseen hiireen ruiskutettiin 1/5 Phormictopus cancerideksen myrkkyrauhasten sisällöstä. Seurauksena oli hetken aikaa rajuja pakkoliikkeitä, jonka jälkeen eläin vaipui horrokseen. Hiiri menetti nopeasti tajunnan ja se kärsi hengitysvaikeuksista ja alilämmöstä. Lopulta hiiri kuoli, mutta ilman varsinaista halvausta.
Kokeet ovat myös osoittaneet, että Pterinochiluksen myrkyllä on samankaltaisia vaikutuksia kuin Latrodectus mactansilla (mustaleski). Kuolemaa edelsi lyhyt kiihtynyt tila, jota seurasi jäykkäkouristukset, runsas syljen erittyminen, kyynelten erittyminen ja merkkejä halvaantumisesta. Munuaisia, maksaa ja aivoja tutkittaessa havaittiin solujen rappeutumista.
Eli johtopäätökseksi voidaan todeta, että vain muutama tarantulalaji on vaaralinen ihmiselle vaikkakaan niidenkään purema ei johda kuolemaan. Sen sijaan hiirille ja muille pienille selkärankaisille tarantulat ovat eläinlaji, jota on syytä pelätä henkensä edestä.