Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Intiaanimyytit
Maailman luoja, valon tuoja
Joidenkin vanhojen intiaaniheimojen keskuudessa oli myytti Chiowotmahkesta, joka otti hämähäkin muodon ja kutoi maailmaan maat ja mannut. Sen jälkeen hän otti perhosen muodon ja loi ihmiskunnan. Kalifornian luolamaalauksista on löydetty kuvia, jotka kertovat tätä tarinaa.
Chumash-intiaanien heimossa kerrotaan aurinkojumala Kaqunupenawasta, joka lepäsi aina päivän ”Hämähäkkinaisen” tekemässä luolassa.
Meksikossa on uskomus, jonka mukaan hämähäkkijumala Tocotl auttoi luomaan maailman kutomalla valtavan riippumaton pitämään maailman ylhäällä.
Vanha Äiti Tarantula
Äiti Tarantulan hyvyydestä ja suopeudesta kertoo tarina ensimmäisestä miehestä ja naisesta. He olivat varsin riitaisa pariskunta ja kinastelivat kaikesta. Kukumat- jumala kyllästyi kuuntelemaan ainaista toraa ja päätti hankkiutua kiusankappaleista eroon kerralla tekemällä tulvan. Kun vesi alkoi nousta, sääli Äiti Tarantula heitä ja kutoi heille pienen lautan, jonka turvin mies ja nainen pelastautuivat.
Äiti Tarantula joutui auttamaan myös ensimmäisen miehen ja naisen 12 poikaa. He jahtasivat Kojoottia, joka ei ollut suostunut kesyyntymään ja sen lisäksi pettänyt metsästäjät. Saatuaan Kojootin viimein hengiltä, otti Äiti Tarantula nahan muistoksi ja laittoi sen takaruumiinsa päälle. Siitä lähtien kaikilla tarantulilla on ollut karvainen takaruumis.
Najavo-intiaanit asuivat aikanaan nykyisen Chellyn kansallispuiston alueella, jossa on 800 jalkaa korkea monoliitti. Najavoille monoliitti oli Hämähäkkikivi ja se oli Vanhan Äiti Tarantulan koti. Herttaisesta nimestään huolimatta, Vanha Äiti Tarantula ei ollut lempeimmästä päästä vaan laskeutui kiveltään alas ja nappasi lapsia ruuakseen - etenkin tuhmia lapsia. Ilmeisesti najavo-äidit peloittelivat lapsiaan kuuliaisemmiksi samalla tavoin kuin Suomessakin lapsia peloteltiin muinoin Näkillä.
Aivan toisenlainen tarina kertoo Pueblo-intiaanien heimoon kuuluvasta tytöstä, joka kuitenkin asui Najavojen kanssa. Tyttö oli hyvin yksinäinen ja hyljeksitty, joten hän lähti viimein suruissaan kuljeksimaan aavikolle. Aavikolla tyttö näki ohuen savujuovan kiemurtelen maassa olevassa reiästä. Kurkistaessaan reiästä tyttö näki Hämähäkki Naisen kutomassa peittoa. He ystävystyivät ja Hämähäkki Nainen opetti tyttöselle kutomisen taidon. Tyttö lähti ystävänsä luota takaisin Najavojen joukkoon ja opetti heille arvokkaan taitonsa. Ainoana ehtona oli, että jokaiseen kudelmaan oli jätettävä pieni reikä muistuttamaan siitä, että Hämähäkki Nainen opetti heille tuon kallisarvoisen taidon.
Zuni-intiaaneille on legenda Sateenkaaripojasta, jonka pahansuopa Talvi Ukkonen räjäytti palasiksi. Hämähäkki Nainen lähetti tyttärensä Sateenkaaripojan avuksi. Hämähäkki Tytöt kutoivat kaikki Sateenkaaripojan suonet ja hermot takaisin yhteen, jolloin tämä heräsi henkiin. Uuden elämänsä turvin Sateenkaaripoika saattoi suojella kaikkia heimoja ilkeiden ukkosolentojen, Mustan Pyörretuulen ja Mustan Metallin aikeilta tuhota heidät.
Viimeiselle matkalle
Maia intiaanit uskoivat taas, että kuoleman jälkeen sielut vaelsivat monia pimeitä polkuja pitkin, kunnes saapuivat viimein suurelle joelle. Sielut eivät voineet yksin ylittää jokea vaan heidän täytyi turvautua hämähäkkikansan apuun. Nämä kutoivat pieniä lauttoja, joihin jokaiseen mahtui yksi sielu ja yksi hämähäkkikansan jäsen. Näistä pienistä lautoista syntyi katkeamaton ketju joen yli ja jokainen vene oli riippuvainen toisistaan kunnes he saapuivat turvallisesti toiselle puolelle.