Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Kenttäsirkkojen kasvatus
Kenttäsirkkojen kasvatus aloitetaan hankkimalla sopiva astia, kuten esim. fauna tai sitten ihan vain tarpeeksi suuri muovisanko, johon voi patentoida kannen vaikka hyttysverkosta. Kansi on ehdottomasti oltava, koska nämä veijarit ottavat jalat alleen. Laatikkoon tai ämpäriin pitää järjestää runsaasti piiloja, sillä kenttikset ovat melkoisia kannibaaleja, joten niiden täytyy päästä toisiaan karkuun. Rutattu sanomalehti tai munakennot ovat esimerkiksi oivallisia. Omaan kenttispurkkiin olen laittanut myös jyrsijöille tarkoitettua heinää, jonka sekaan elukat voivat vipeltää piiloon. Varsinaista pohjamateriaalia kenttikset eivät tarvitse ollenkaan.
Ruokintapuoli hoituu paljon samalla tavalla kuin muidenkin ruokaeläinten. Sopivan koktailin saa aikaiseksi niistä viljatuotteista, joita omasta kaapista sattuu löytymään. Proteenipitoista ruokaa, kuten kalanruoka tai koiran- tai kissanraksut ovat ihan hyviä. Proteiinin tarjoaminen vähentää kenttisten halua teurastaa toisensa.
Sukukypsät sirkat erottaa äänestä. Kun sirkkakoiraat ovat saaneet viulunsa viritettyä ja ilmoille alkaa kantautua kimeä, aivoja rikkova vingutus, on jengi lisääntymiskelpoista ja munintalaatikon voi tyrkätä sisään bileitä parantamaan. Munintalaatikon saa kyhättyä tyhjästä pakasterasiasta tai esim. levitepurkeista fiksaamalla. Rasiaan laitetaan noin ¾ osaa kosteaa turvetta. Tämä viritelmä annetaan sirkkaterraan kolmeksi päiväksi, jonka jälkeen se otetaan sieltä pois. Jos sirkkoja on paljon, voi munintalaatikko käydä munille ahtaaksi ja ne eivät kehity kunnolla. Kun yksi sirkkanaaras munii jopa 100 munaa, on munintalaatikko nopeasti täynnä. Munintalaatikkoon on hyvä laittaa paperisia siltoja, jotta sirkat pääsevät helposti rasiaan ja sieltä pois.
Munittu turverasia peitetään kannella, johon on ilmanvaihdon takaamiseksi tökitty esim. neulalla reikiä. Rasian voi laittaa jonnekin lämpöiseen kuten patterin viereen tai jääkaapin päälle. Jos lämpötilan saa pysymään noin 30 asteessa, pikku-sirkat kuoriutuvat viikon päästä. Huoneenlämmössä tapahtumaan menee noin kaksi viikkoa. Turveseos on myös pidettävä kosteana.
Pienten sirkkojan alkaessa kuoriutua, voi turverasian laittaa faunaan tai ämpäriin ja kansi päälle. Turveastiaan voi jälleen virittää siltoja, joita pitkin pikku sirkat pääsevät kipittämään pois. Kosteus on niille tärkeämpää kuin aikuisille, joten senkin vuoksi turveastia on ihan mukava olla.
Itse emme ole katsoneet sirkkojen kasvattamista tarpeelliseksi jo ihan senkin takia, että jatkuvalla syötöllä sirittävät koiraat meinaavat todella käydä hermoon, joten sirkkakasvatusta varten pitäisi olla erillinen huone tai paikka, jonne nämä sirittävät otukset voisi teljetä. Sen sijaan ostamme kerralla isomman satsin keskenkasvuisia, jotka iskemme faunaan kasvamaan ja odottamaan vuoroaan päästä evääksi.
Omasta mielestä sirkat ovat todella hyvää, vaikka vähän pientä evästä aikuiselle hämikselle. Sirkkojen positiivinen puoli on, että niillä on suhteellisen pehmeä kuori, johon hampaat uppoavat helposti. Sirkka myös kupsahtaa nopeammin käsittelyssä kuin esimerkiksi torakka. Useimmilla omista spiduista sirkat koostavat melkein koko ruokavalion, jota muut ruokaeläimet täydentävät.
