Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Argentiinan torakka
Torakkafarmimme sai alkunsa melkein kuin vahingossa. Löysimme paikallisesta eläinkaupasta myynnistä näitä ja ajattelimme, että ostamme satsin ja kokeilemme suostuuko Venttu syömään sitä. Kokonsa puolesta torakat vaikuttivat pätevältä eväältä.
Kotona huomasimme, että rasiassa oli yksi koiras ja seitsemän naarasta, jotka olivat jo saaneet aikaiseksi muutamia pikku torakoita. Itseasiassa emme olisi varmaan kiinnittäneet asiaan mitään huomiota ellemme olisi säikähtäneet saaneemme jotain loisolioita torakoiden mukana. Mutta siitä se sitten lähti. Koirastorakan nimesin Einariksi ja pystyyn laitettiin Einarin valtakunta, jossa Einarin jalkavaimot pitivät herransa tyytyväisenä. Seitsemän jalkavaimon lisäksi ostin toisen satsin torakoita. Kun sitten muutamat niistä joutuivat lounaaksi oli lopputulos se, että Einarilla oli kaksitoista morsianta. Tällä hetkellä Einari on ollut kuolleena jo kauan, mutta perilliset porskuttavat hyvää tahtia menemään.
Argentiinan torakka on äärimmäisen helppo lisäännytettävä ja ainakin maistuu useammille mestarisaalistajille. Itseasiassa oikeaoppinen kasvattola laitetaan pystyyn useammalla kymmenellä naaraita ja useammalla koiraalla. Astiaksi käy rei’itetty smartti tai fauna. Pääasia on, että ilmanvaihto pelaa, koska muuten torakkalaan saapuu kutsumattomiksi vieraiksi varastopunkkeja, jotka ruokaeläinten mukana kulkeutuvat spiduterraan. Jos pelkää, että pikkutorakat kiipeavät laitoja pitkin vapauteen, voi reunat rasvata vaseliinilla parin sentin levyiseltä pätkältä.
Laatikkoon voi laittaa pohjamateriaaliksi turvetta. Koska torakat ovat aavistuksen sottaista väkeä, on niille parempi laittaa jonkinlainen ruokakippo jotteivat einekset pyöri kakan kanssa sikin sokin. Muuten torakoille kelpaa melkein minkälainen pulla tahansa. Niillä on vahvat leuat, joten kovemmakin puolenen eines kyllä uppoaa. Proteiiniä ei kannata unohtaa.
Torakat tykkäävät pimeästä, joten muutama piilopaikka on hyvä olla. Itse tein varsin toimivan piilorakennelman kolmesta tyhjästä vessapaperirullasta taittamalla kaksi rullaa kasaan ja työntämällä ne kolmannen sisälle, jolloin rullat muodostivat kapeita lokosia. Myös munakennot toimivat ja niitäkin voi laittaa päällekkäin, jolloin väleihin jää kivoja kapeita piiloja.
Muiden ruokaeläinten tavoin torakat viihtyvät myös lämpöisessä, joten jos niiden lisääntymispuuhia haluaa edesauttaa, on 25-30 astetta varsin otollinen lämpötila. Mutta kyllä ne tulosta saavat aikaan ihan huoneenlämmössäkin.
Paitsi, että torakat ovat helppoja kasvatettavia ja hyvä ruuanlähde spiduille, ovat ne itsessään myös varsin lystikkäitä eläimiä. Monesti olen yllättänyt täysikasvuisen torakan hengailemassa jossain piilossa ja sen alla saattaa lymytä useita pieniä torakkalapsia, jotka häirittäessä häviävät kuin pieru saharaan. Ehdottomasti ruokaeläinten aatelia.
