Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Grammostola pulchra
Nimi: Mimmi
Sukupuoli: ei tiedossa
Tuli meille: 7/09
Olosuhteet: 22-28 C / n. 60%
Pulchraa tuli muutama vuosi odoteltua katraaseen. Omasta mielestä ehdottoman upea spidu. Tosin näiden kasvamiseen voi jokunen vuosi vierähtää iloisesti.
Pulchria tuli alumperin kaksi kappaletta. Molemmat olivat terveen hämislapsen perikuvia syömisineen kaikkineen. Vendela lähti helmikuussa 2010 maailmalle. Mimmi jäi edustamaan pulkkista meille.
Mimmi nauratti ja välillä kauhistutti meitä syömätavoillaan. Paaperolla tuntui olelvan kyltymätön nälkä. Sille kelpasi jauhikset aina tarjottaessa eikä loppua tuntunut olevan. Vendela molttasi kahdesti, mutta Mimmi vain söi ja söi ja söi...Elukka muistuttikin hyvin suurta punkkia, kunnes viimein suostui ilahduttamaan meitä takinvaihdollaan. Mimmin kohdalla joutui kyseenalaistamaan tiedon, että spidut itse tietävät miten paljon voivat syödä poksahtamatta.
Nyt Mimmikin on tasoittanut rytmiä ja syö harkitummin. Ahne se on vieläkin ja ruokinta-aikaan pinsetit saa yleensä tuta tarantulan hampaista.
Nimi: neiti Lyyli Pulkkinen
Sukupuoli: naaras
Tuli meille: 6/11
Lyyli lähti mahtaan heräteostoksena. Alunperin ei ollut tarkoitus investoida toiseen pulchraan...Vaan kuinkas sitten kävikään?
Lyyli lähti matkaan samalla reissulla kuin B.smithi naaras Mayakin. Alunperin suunnitelmissa oli hakea vain Maya. Kun olin varannut Mayan ja hausta oli sovittu, jäin pohtimaan, että pitäisiköhän kysyä, vieläkö pulchra-naaraskin on vapaana? Njääää, ei nyt kuitenkaan...Pukaron paronissa kaffepaussilla pohdin pitäisikö kuitenkin viime hetkellä soittaa ja kysyä, voisiko pulchra lähteä matkaan. Njääääh, ei nyt tällä kertaa. Sitten paikan päällä (myyjän kotona) terrassa nököttää aikuinen pulchra naaras. Miten kaunis se onkaan! Tuijotan karvapalleroista ihastuneena ja kuin itsestään suustani lipsahtaa pyyntö saada nähdä myynnissä oleva naaras. Loppu onkin sitten historiaa. Vaan en muista, milloin viimeeksi olisin onnistunut "törsäämään" vastaavan summan rahaa ja ollut päätökseen näin tyytyväinen. Jos olisin kaivanut selkärangan esiin ja jättänyt neiti Lyyli Pulkkisen sinne missä se olikin, olisin katunut suuresti. Pulchran kauneus ei tule esiin kuvissa. Eikä siis tämäkään kuva neitokaisesta tee sille oikeutta. Pulchra on yksivärisyydestään huolimatta yksi kauneimmista lukeista, joita olen koskaan nähnyt. Olen jo nyt hulluna tyttöseen, jolla on vielä niin mahtavan säyseä luonnekin, että toista saa hakea.
Maininnan arvoinen asia on vielä se, että epäilen Mimmin olevan koiras, joten ehkä neiti Pulkkinen pääsee jossain vaiheessa rouvassäätyyn ;) Paino sanalla joskus, sillä ennen kuin Mimmi on kasvanut aikuiseksi, aikaa ehtii vierähtää MONTA vuotta. Vaan mikäs on odotellessa, eihän Lyylikään ole vielä saavuttanut aikuisuutta. Ja jos Mimmi nyt sattuukin sitten olemaan tyttö, on meillä onni saada omistaa kaksi kaunista pulchraa. Ei yhtään hullumpi ajatus...
