Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Holothele incei
Nimet: Vauhtinakki, Aida ja Sorja
Sukupuolet: ei tiedossa
Tuli meille: 7/09
Olosuhteet: 21-27 C / 70-80 %
Kiinnostus tähän lajiin heräsi, kun luin juttua tarantulakommuunista. En ollut aikaisemmin edes kuullut kyseisestä lajista ja hämmästyin, kun huomasin, että itseasiassa kyseessä on varsin kaunis laji. Holothele inceit ovat tarantulien höyhensarjalaisia, eikä aikuistenkaan eläinten ls. ole kovin suuri. Omaa kommuunia en ole aikonut laittaa pystyyn ja nämä hämislapsoset asuttavatkin kukin omaa purkkiansa. Aida ja Sorja ovat niin sanottua normaalia värimuotoa, kun taas Vauhtinakki on ”Gold”. Pienestä koostaan huolimatta jokainen kolmikon jäsen on jo todellinen kaunokainen.
Vauhtinakin nimi kertoo lajista itsessään jo jotain eli ovat todella nopeita liikkeissään. Itseasiassa en ollut koskaan aikaisemin nähnyt yhtä nopeaa tarantulasta kuin kyseinen pirpana on. Vauhdoin yhdessä veljeni kanssa Vauhtinakkia isompaan purkkiin, kun spidu säikähti, ampaisi purkista, juoksi noin 30 senttiä ennen kuin pysähtyi. Kaikki kävi niin nopeasti, etten ehtinyt tajuta muuta kuin, että nyt se karkaa ja nysse on tuolla. Opettipahan ainakin äärimmäiseen varovaisuuteen näiden kanssa.
Nämä seitittävät jos mahdollista vieläkin enemmän kuin C. cyanopubescens. Seitittäminen on mielenkiintoista seurattavaa ja rakennelmatkin ihan mukavia katsottavia, mutta vaikeuttavat hoitotoimia, kuten ruuantähteiden pois korjaamista. Seitit eivät myöskään tunnu ainakaan helpottavan ruuan hankintaa. Hyvinhän se mato tarttuu kiinni ja sotkeentuu, mutta kun hämis ei itsekään meinää löytää ruokaansa valkoisen tuheron keskeltä.
