Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Coremiocnemis
Nimi: Ruusa
Sukupuoli: ei tiedossa
Tuli meille: 12/09
Olosuhteet: ei tarkkaa tietoa, lämpötila mielellään yli 25 C
Ruusan tarkasta lajista ei ole tietoa. Coremiocnemiksiä ei ole kovin montaa lajia, joten mahdollisesti tulevaisuudessa spidun kasvaessa myös lajista voidaan tehdä enemmän arvauksia. Ihastuin Ruusaan, koska se poikkesi väriltään ja ruumiinrakenteeltaan hyvin paljon muista asukeistamme. Ruusa on pienestä koostaan huolimatta jykevä ja vähemmän karvainen kuin muut saman kokoiset spidumme.
Ruusa oli melkoinen raasu tullessaan. Se oli peloissaan ja vähän stressaantuneen oloinen. Meinasin ensin ristiäkin pikkuisen ”Raasuksi”, mikä olisi osunut melkoisen osuvaksi ilmaukseksi. Yhteinen elomme ei ollut ensi metreillä kovinkaan auvoista. Lapsi kärsi hypotermiasta, jota emme ensi alkuun osanneet edes kunnolla diagnosoida alilämmöksi. Pelkäsimme sen olevan sairas ja hetken aikaa vaikuttikin jo siltä, että yhteinen taipaleemme jää varsin lyhyeksi. Teholämmityksellä Ruusa piristyi hyvin ja ainakin tässä vaiheessa sen tulevaisuus on jo valoisampi.
Liekö sitten ongelmat vai mikä, mutta Ruusa-raasu on nopeasti kohonnut yhdeksi lemppihoidokikseni kahdeksanjalkaisten lasten tarhassamme. Se on pieni, ujo sydänkäpynen.
7.3.2010 Ruusa-raasu on kaikkea muuta kuin raasu. Olin jo luopumassa toivosta ja heittämässä hanskat nurkkaan uskossa, että on päivien kysymys milloin tämä otus on jalat kikkurallaan boxissaan. Vaan vielä mitä! Ruusa molttasi, vaikka sen ulkomuoto ei millään tavalla antanut uskoa moiseen. Uuden maailman pulleroihin tottuneena Ruusa näytti suorastaan laihalle.
Moltin jälkeen tilanne muuttui kokonaan toiseksi. Ruusa on tehnyt itselleen hienon montun kahdelle sisäänkäynnillä. Se onkin selvästi ensimmäinen subterrestiaalinen otuksemme ja tottakai suhtaudumme siihen asian vaativalla kiinnostuksella. Esimerkiksi Ruusan ruokinta tuo enemmän viihdettä kuin parhainkaan jännäri. Heitetään sirkka laatikkoon ja jäädään kytikselle. Sirkkaparan liikuskellessa pahaa aavistamattomana ympäri, taskulampun valossa voi nähdä miten pyöreän luolan suulle ilmestyy yksi tai useampi jalka...Sitten tapahtuu todella nopea isku. Hyvällä tuurilla Ruusa tulee luolastaan ulos asti nappaamaan otuksen, jolloin se myös peruuttaa samaa reittiä takaisin.
Ruusan nopeus antaa olettaa, että meillä on luvassa hilpeitä hetkiä viimeistään siinä vaiheessa, kun paapero täytyy siirtää isompaan laatikkoon. Enkä menisi vannomaan, etttä Ruusan luonnekaan olisi enää niin herttaisen ystävällinen...Ehdottomasti kuitekin todella hieno otus, vaikka väritys onkin vaatimaton. Tämä laji tuo selkeää erilaisuutta katraaseemme.
