Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Arboraaliterra yritys 1
Projekti sai alkunsa, kun Psalmopoeus irminiamme Astarte tarvitsi uuden kodin ja mielellään sellaisen, että se menee pidemmän aikaa, jotta juve saa rauhassa kasvaa. Olemme tehneet erilaisia terroja puolivalmiista muovilaatikoista, joten oli aika nostaa haastetasoa ja kokeilla tehdä terra valmiiksi sahatuista plexi-paloista, jotka itse omin pikku kätösimme liimaamme yhteen.
Lähtökohdat terran tekemiseen olivat, että terran täytyy mahtua hyllyyn exo-terran viereen. Koska valmista sopivankokoista viritelmää ei ollut, teimme omat mittaukset ja marssimme ronskisti etolaan. Terran kooksi suunnittelimme 31*39*22 (s x k x l). Mitoituksella terran molemmille puolille jäi vielä tyhjää tilaa, jotta ilma pääsee kiertämään terrassa. Tällä kertaa vahingosta viisastuneina tilasimme kaikki palat valmiiksi sahattuina. Pleksi oli 3 millistä ja palat kustansivat sahattuina kutakuinkin 16 euroa. Tosin jälkeenpäin hieman kaduimme, ettemme ottaneet 4 millistä pleksiä. Kolme millisen pleksin kanssa terrassa huomattiin pieniä taipumisongelmia ja liimaus oli hieman hankalaa. Muita vaatimuksia terralle oli tietenkin saada mahdollisimman mukava koti itse hämylle ja edustuskelpoinen terra, jota kelpaa itsekin katsella.
Palojen liimaus osottautui yllättäen melko hankalaksi. Pleksille tarkoitettu liima on melkoisen löröä tavaraa, joten sitä valuu todella herkästi sellaisiin kohtiin, jonne sitä ei halua. Käytimme pientä hyllykköä apuna eräänlaisena muottina, johon kiinnittelimme palat liimaukseen. Siitäkin huolimatta liimasta jäivät ikävät rannut, onneksi kuitenkin terran takaosaan, joka ei suoraan näy katsojille. Ongelma roiskeissa on se, että märkänä niitä ei saa pyyhittyä kunnolla pois ja jäädessään se sulattaa kirkkaan pleksipinnan himmeäksi. Onneksi kuitenkin kyseessä oli takaseinä, joten pahimmat vahingot jäävät taustan taakse. Kattoa ja pohjaa liimaillessa homma muuttuikin huomattavasti helpommaksi sillä pleksin oma paino liimasi sen hyvin ja siististi toisiin palasiin kiinni.
Aikaisemmissa terroissa olimme tehneet ylhäältä aukeavan oven, mutta nyt päädyimme sivusta aukeavaan. Sivusta aukeava antaa paremman työskentelytilan terran alaosissa – myös silloin, kun koko ovea ei halua levittää asukin kuljettavaksi.
Ilmastointi hoidettiin perinteisellä menetelmällä. Porasimme 76 millisellä reikäterällä kumpaakin sivuseinään ja kattoon reikäset. Reikien reunoista hioimme pahimmat särmät pois.
Siiviläverkko on hyväksi havaittu tuote ilmareikien peittämisessä, joten sitä käytimme nytkin. Kuumaliimaa saumahoihin siistiksi (tai vähemmän siistiksi) rinkulaksi ja verkko pysyy hienosti kiinni.
TAUSTA
Yksi suuri urakka oli terran taustan tekeminen. Sisustuksellisuuden lisäksi taustalla on ihan toiminnallinenkin funktio. Taustassa on arboreaalin hyvä kiipeillä ja kiinnittää seittirakennelmiaan. Taustan tekemisestä styroksista oli aikaisempaa kokemusta viljisterran kanssa. Hämisterraan materiaalit olivat vähän toiset ja samalla täytyi ottaa huomioon turvallisuus lähinnä käytettävien aineiden valinnassa.
Taustan tekeminen lähti tietenkin liikenteeseen raaka-aineen valinnasta. Ensin meinasin käyttää styroksia, mutta muutaman tuskastuneen tunnin jälkeen heitin styrot roskiin ja otin finfoamin työstön alle. Styroksin ongelma oli ensinnäkin saada se leikattua kauniisti sopivan kokoiseksi. Pientä rötvää irtoili koko ajan ja joka tapauksessa vähintäänkin tarrran takaosaan olisi jäänut paistamaan paljas styroksi. Eihän se sieltä mihinkään olisi näkynyt, mutta kuitenkin. Finfoami on myös tukevampaa materiaalia, vaikkakin sen työstäminen vaatii teräviä työvälineitä, kärsivällisyyttä ja enemmän voimaa kuin styroksin nirhiminen. Tulos oli muotoilun jälkeen kelvollinen. Koska Finfoami on väriltään keltaista, päällystin sen ruskealla saumauslaastilla. Tain laastista tarkoituksella melko paksua, jotta se tarttuisi hyvin ja tekeisi kerralla suhteellisen paksun kerroksen.
Koska laastikaan ei sellaisenaan ole kovin turvallinen tai kestävä aine, päällystin sen. Laastiin päällystämiseen voi käyttää yhtä jos toistakin tököttiä. Hartsit ja venelakat ovat ihan ok, mutta herkille hämiksille eivät välttämättä parhaita ratkaisuja. Siksi turvauduin akvaariosilikoniin. Silikonia tursotettiin kuivaneen laastin päälle reilulla kädellä ja levitettiin kaikkiin koloihin ja halkeamiin sekä tietysti terran sivuille, jossa laastia oli myös. Pieni varoituksen sana silikoonin käytöstä: se HAISEE! Silikonin käry on pökerryttävän huimaava, joten jos on mahdollisuutta tehdä silikoonaus jossain muualla kuin omassa työhuoneessa, suosittelen. Vähintäänkin ilmastointi ja ikkunat tulevat tarpeeseen.
Viimeinen silaus taustalle annettiin upottamalla se astiaan, jossa oli valmista pohjamateriaalia eli turvetta ja Terra Basista sekaisin. Pohjameteriaali tarttui silikoniin tuoden luonnollista karheutta pintaan.
Lopputulos oli ensimmäiseksi kokeiluksi tyydyttävä. Raportit toimivuudesta tulevat myöhemmin ;)
MUU SISUSTUS
Terran laitettiin tietenkin sopivan paksu kerros pohjamateriaalia. Olennainen sisustuselementti on myös kaksi juurakkoa, jotka asettuivat kivasti lomittain. Karahkoihin liimailin kuumaliimalla terrakäyttöön tarkoitettua sammalta kuumaliimalla. Paitsi, että sammal toi kepukoihin ulkonäköä, sitoo se myös hyvin kosteutta. Muutama tekokukan varsi tuo kaivattua vehreyttä.
KUSTANNUKSET
Valmiiksi mittoihin sahatut pleksit maksoivat 16 euroa ja akvaariosilikonituubi 7 euroa. Saranat ja lukot maksoivat yhteensä noin 4 euroa. Sisustuspuut jouduin ostamaan, mutta niiden hinta ei jäänyt mieleen. Toisaalta myös sisustuksen hinta on pitkälti riippuvainen siitä, miten paljon siihen on valmis itse sijoittamaan. Todennäköisesti myös sisusteita joutuisi ostamaan valmiiseenkin terraan, joten niitä ei välttämättä tarvitse laskea, jos vertaillaan itse tehdyn terran ja valmiin terran hintaeroja.
Lopputulos on siis, että terraarion hinta jäi varsin kohtuulliseksi. Olen myös itse tyytyväinen lopputulokseen. Ne muutamat työn tuoksinassa syntyneet liimatahratkin jäivät hyvin piiloon taustan taakse
