Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Taustan tekeminen terraarioon
Herppiharrastuksessa harrastajat tekevät usein taustoja liskojen ja käärmeiden terroihin. Olen itsekin tehnyt viljakäämeen terraan styroksitausta, joka päällystettiin saumauslaastilla ja injektiohartsilla. Ensimmäisten terraprojektien parissa aloin pohtimaan, voisiko taustan tekeminen onnistua myös tarantulan terraarioon. Tärkein vaihe taustan tekemisessä on sen pinnoitus sopivalla aineella, koska pinnoituksella tausta kestää asukin käyttöä ja puhdistusta, mutta on myös turvallinen. Esimerkiksi viljakäärmeen terraan mahdollisia pinnoitusaineita on monta vaihtoehtoa, joista yleisimmät ovat hartsi ja venelakka. Molempien kanssa voidaan käyttää lisäksi hiekkaa, joka tuo taustaan rakennetta ja kiipeileville eläimille hyvän tarttumapinnan.
Tarantulaterraariossa tausta on ennen kaikkea esteettinen, vaikka arboreaaleille lajeille se tarjoaa myös mahdollisuuden kiipeämiseen ja seinällä roikkumiseen. Lähtökohta taustalle oli ehdottomasti sen turvallisuus terraarion asukkaalle. Tarantulilla on hyvät kemoreseptorit eikä kemiallisten aineiden vaikutuksesta niiden terveyteen ole tarkkoja tutkimustuloksia. Tästä syystä suljin venelakan heti pois.
P.irminian terran tausta tehtiin käyttämällä finfoamin päällä ruskeaa saumauslaastia, jonka päälle sivelimme akvaariosilikonia. Silikonattu tausta upotettiin turpeen ja hiekan sekoitukseen. Tulos oli hyvä lukuun ottamatta silikonin karmeaa hajua. Enemmän juttua irman terran taustan teosta löytyy kohdasta ”arboreaaliterra vol 1”.
Venomin terraan halusin taustan lisäksi tehdä piilon, jonne möllykkämme hyvin mahtuisi piiloon katseilta ja valolta halutessaan. Piilon muotojen takia oli heti selvää, että silikoni – turveseos yhdistelmä ei tulisi toimimaan kunnolla silikonin huonon levittyvyyden vuoksi. Aloin etsimään sopivaa hartsia, jonka pakkauskoko olisi kohtuullinen, hinta ei veisi perikatoon ja tökötti olisi kuivuttuaan turvallinen. Akvaarioharrastajien nettisivuilta sain hyviä vihjeitä ja ennen kaikkea olennaisen tiedon, että käytännössä mikä tahansa kaksikomponenttinen, märkätiloihin tarkoitettu epoksihartsi käy tarkoitukseen, kunhan sen huuhtelee hyvin. Myös polyesterihartsi saattaisi tulla kysymykseen. Eräästä lähteestä luin, että autojen, veneiden yms. korjaukseen tai tuunaukseen tarkoitetut aineet eivät olisi sopivia, joten jätin ne suosiolla pois tököttiä etsiessäni.
Viljakäärmeen terraan olin käyttänyt Nanten IHS-hartsia, joka oli tuotteena ensiluokkainen. Ongelma oli vain sen saatavuus. Itse hartsi ei ollut kallista, mutta sen kuljetuskustannukset Tuusulasta kotiin kustansivat enemmän kuin itse hartsi. Kiersin paikalliset rautakaupat laihoin tuloksin. Jos löysin elintarvikekelpoisen hartsin, oli sen pakkauskoko about 7 litraa ja hinta…noh, siitä ei sitten kannata edes puhua. Aikani etsittyä netin syövereistä löytyi Arsalin verkkokauppa ja sieltä Arsalin JETI-500 epoksihartsia 1,5 litran pakkauskoossa hintaan 24e. Postimaksut eivät olleet kovin montaa euroa ja mömmö oli noudettavissa ja päivän päästä Matkahuollosta.
Valitsin Finfoamin sijasta taustamateriaaliksi styroksin, koska se on helpommin muovattavaa. Käsiteltävyyden ja siivouksen helpottamiseksi tein varsinaisen taustalevyn ja piilorakennelman toisistaan irtonaisiksi. Yhtenä kappaleena niitä ei olisi saanut terraan sisälle hajottamatta. Taustalevyä tehdessä sitä ei kannata tehdä koko seinän korkuiseksi, jollei terraario ole katosta avattava. Ventun terraario oli sivuovilla varustettu ja koko takaseinän kokoinen tausta ei olisi mahtunut kääntymään pystyyn. Jätin siis taustan alalaidasta 4 cm pois. Vajanaisuus ei näy valmiissa terrassa, koska taustan alalaita jää turpeen alle peittoon ja vaikka tausta olisi sivuista löysempi, tukee pohjamateriaali alalaitaa sen verran, että taustan ylälaita kestää katon rajassa. Muutenkin taustaa tehdessä kannattaa palasia sovitella terran sisälle, jotta mahtuvat varmasti oikein. Styroksipalan sivureunoihin kannattaa jättää vähän tilaa laastille ja pinnoitteelle eli taustapalata ei kannata tehdä heti alkuun liian pieneksi. Ventun terran taustapalaan sitä työstövaraa jäi vähän liikaa loppujen lopuksi ja jouduin turvautumaan sinitarraan, jotta tausta varmasti kestäisi turvallisesti paikallaan, vaikka neitokainen innostuisi siinä roilaamaan.
Taustan tekoon muuten voikin sitten upottaa kaiken käytettävissä olevan luovuuden. Tyyli on vapaa. Vähemmälläkin muotoilulla saa ihan hienon lopputuloksen. Työstövälineenä toimii parhaiten puukko tai mattoveitsi. Piiloa tehdessäni sorruin siihen, mistä olen muita varoitellut: tein liian monimutkaisia koloja, uurteita ja syvänteitä. Mitä monimutkaisemmat muodot sitä vaikeampi rakennelma on ensin päällystää laastilla tiiviiksi ja pinnoittaa hartsilla (jossa työskentelyaika muutenkin on rajallinen). Yritin pienimmät kolot piilosta täyttää paksummalla laastimassalla.
Piiloon käytin 25 mm:n styroksilevyä. Leikkasin sopivia palasia, jotka muotoilin ja liimasin yhteen kuumaliimalla. Kuumaliima sulattaa styroksia, joten liimaamisessa kannattaa olla sukkela, ettei liima ehdi vajota liikaa palasen sisuksiin.
Varsinaiseen taustalevyyn käytin pelkästään ruskeaa saumauslaastia. Piilon käsittelin ensin ruskealla laastilla ja sen kuivuttua töpöttelin huokoisella sienellä värierojen saamiseksi mustaa lastia sinne tänne. Laastin sotkemiseen toimivat hyvästi esimerkiksi käytetyt voirasiat ja muut vastaavat, jotka voi heittää surutta pois käytön jälkeen. Laastisotkua tehdessä kannattaa vettä laittaa kipon pohjalle ensin vähän ja sitten lisätä vähitellen laastijauhoa. Laasti on siitä metkaa tavaraa, että sitä uppoaa melkoisen paljon jo ihan pieneenkin määrään vettä. Joten jos vettä on paljon heti aloittaessa, voi valmista laastimömmöä olla yli oman tarpeen. Vettä ja laastia voikin sitten lisäillä vuorotellen kunnes määrä ja paksuus ovat sopivat. Itse suosin laastissa vastaavaa paksuutta kuin sormiväreissä. Liian löllö laasti valuu ja sotkee ja saattaa jäädä läpikuultavaksi. Liian paksua on vaikea levittää ja kuivuessaan saattaa halkeilla helpommin. Kokeilemalla löytää sen oman tarkoitukseen ja kohteeseen sopivan paksuuden. Mustasta ”tehosteväristä” tein vetisempää. Laastin levittämiseen sopii mukavasti maalipensseli (superhalvat mallit on ok).
Laastin kuivuttua oli vuorossa sen pinnoittaminen. Jos omistaa autotallin tai oman verstaan, on etulyöntiasemassa ja homma kannattaakin suorittaa siellä. Meillä ei moisia hienouksia ole, joten hatsauspiste loihdittiin muutaman neliön kylpyhuoneeseen. Lattia vuorattiin tarvittavilta osin sanomalehtipaperilla. Harsin sekoittamiseen kannattaa varata lasipurkki (ei ainakaan ala sulamaan kesken kaiken). Sekoitussuhdetta kannattaa noudattaa tarkkaan. Annosteluun käytimme apteekista haettuja isoja ruiskuja, jotka osoittautuivat todella hyviksi annostelijoiksi (molemmat komponentit olivat nestemäisiä). Hatsiakaan ei kannata kerralla tehdä isoa annosta, koska sen käsittelyaika on noin 30 minuuttia ja toisekseen hartsi on todella riittoisaa. Teimme 75 ml annoksen hartsia (50ml hartsia ja 25 ml kovetinta). Näinkin pieni määrä riitti sekä taustan, että piilopaikan käsittelyyn ja purkin pohjalle jäi käyttämättä vielä noin 1/3 hartsista. Eli mielummin tekee lisää kuin kerralla liikaa. Arsalin hartsi ei kovettunut hetkessä kivikovaksi, kun 30 minuuttia tuli täyteen. Mömmö muuttui vähitellen juoksevasta kotimaisen hujan paksuiseksi liisteriksi.
Hartsin levittämiseen käytin öljyväreille tarkoitettuja pensseleitä, joita saa halbismarkeiteista muutamalla eurolla useamman kappaleen. Mitään kalliita pensseleitä ei kannata hommaan uhrata, koska pensselit saa heittää roskiin pinnoittamisen jälkeen. Hartsi on siitä mukavaa ainetta, että pienessä, suljetussa tilassakaan se ei haise juuri miltään. En silti väitä, että hartsihuuruissa olisi syytä kovin pitkään itseään lillutella. Muovikäsineitä ei myöskään kannata unohtaa!
Hartsin käyttö tummentaa laastin väriä vastaavaan märän laastin värisävyä. Jos hartsia aikoo käyttää, värisävyt on hyvä miettiä jo laasteja valitessa. Varsinkin, jos haluaa taustasta vaalean, hartsin tummentava efekti kannattaa huomioida. Toinen hartsin ongelma on sen kiilto. Kuiva hartsi ei kiilloltaan vastaa todellakaan luonnollista kiven himmeää pintaa. Nanten hartsissa kiiltoa pystyi vähän ehkäisemään, kun rakennelman huuhteli ennen hartsin lopullista kuivumista. Arsalin hartsin ominaisuuksista en ollut varma, joten huuhtelu jäi tekemättä. Taustalevyn päälle ripottelimme turve-hiekka –seosta hartsin ollessa vielä märkää, joten kiiltoa ei sen vuoksi syntynyt. Seuraavan kerran, kun teen taustaa hartsin kanssa, aion päällystää rakennelman hiekalla tai jollain muulla kiillon ehkäisemiseksi.
Hartsin annetaankin sitten kuivua rauhassa ja huuhdellaan monta kertaa haalealla vedellä ennen kuin se laitetaan terraan. Jonkinlainen tuuletusaika on myös hyvä varata, jotta viimeisetkin käryt irtoavat.
Taustaprojektin päämäärät tulivat suhteellisen hyvin täytettyä. Venttu viihtyy piilossaan ja terraario on katseen kestävä. Me ja otus olemme molemmat ilmeisen tyytyväisiä.
