Spidula
asiaa tarantuloista ja niiden hoidosta
Aateaitta
Tähän osioon on tarkoitus laittaa kaikki se sälä ja hömppä, joka kielenpäällä pyörii, mutta jolle ei muissa osioissa ole järjellistä paikkaa. Kertoilen tänne elämästämme spidujen ihmeellisessä maailmassa ja niiden kyvystä ilahduttaa, ihastuttaa, naurattaa ja joskus säikyttää.
24.2.2011 JUHANNUSTAIKAA
Kun keskikesän pakanajuhla tarjoaa ylimääräisiä vapaapäiviä, voisiko niitä paremmin hyödyntää kuin touhuamalla kahdeksanjalkaisten ystävien parissa? Yhdeksään muovilaatikkoon on nyt porattuna ja liimattuna ilmastointiräppänät. Sateen hellittäessä täytyy hakea niihin sisusteita, jotta purnukat saadaan asuttavaan kuntoon, ja mikä hauskinta, asukkaat sisään.
Lisäksi huomaa jälleen kuinka tämä harrastus poikii muutakin uutta ja hyödyllistä osaamista. Löysin aivan uudet ulottuvuudet Photoshopin syövereistä. Pienellä vaivalla peruskuvasta saa paljon ryhdikkäämmän.
Kuva neiti Lyyli Pulkkisesta ennen käsittelyä...
...ja pienen shoppailun jälkeen...
26.2.2011 YLÖSNOUSEMUS
H.incei (gold) ukko oli keskellä purkkiaan kuolinkäkkyrässä. Ajattelin, että nopeastipas se lähti paremmille maille, kun vasta syksyllä oli tehnyt ultimate molttinsa. Vauhtinakki on kieltäytynyt useasti syömästä, joten epäilen sen olleen heikentynyt liikaa. Toisaalta syy päiden listalle olin valmis laittamaan myös nestehukan, vaikka olinkin edellisenä päivänä vasta ruippinut vettä purkkiin. Pakkasten vuoksi kosteus haihtuu aivan liian nopeasti purkeista pois.
Tökkäsin kuitenkin varmuuden vuoksi hämyä varovasti pinseteillä. Ja mitäs kummaa? Aivan kuin se olisi vielä vähän etujalkaa liikauttanut. Tökin vähän lisää ja samoin tuloksin. Tosin liike oli niin vähäistä, että se olisi saattanut johtua melkein mistä tahansa muustakin seikasta. Kippasin kuitenkin hämyn selälleen ja ruippasin sen suun kohdalle reilusti vettä. Jätin hämyn selälleen vesipisara huulille. Puolen tunnin päästä menin katsomaan, tökkäsin varovasti hämyä jalkaan ja tulos oli selvä: se oli hengissä edelleen! Tunnin päästä piristyminen oli edennyt niin paljon, että Vauhtinakki tarttui pinsetteihin ja pääsi takaisin normaaliin asentoon. Kahden tunnin päästä se oli alkanut sisustaa kotiaan uudelleen.
Pikkuisemme selvisi tällä kertaa! Kuinka lähellä olikaan, etten jättänyt sitä vain huomioimatta luullen sen jo kuolleen. Monta kertaa kuolinkäkkyrä on ollut todellista, eikä siitä ole herätetty enää ketään. Tällä kertaa onni oli matkassa ja opetti ainakin jotain tärkeää: täytyy aina olla oikeasti todella varma, että hämis on kuollut.
25.2.2011 MITÄ TARANTULA TEKEE YÖLLÄ?
Eiilmeisesti yhtään mitään...
Spidulan Big Brother starttaa! Uusin lelu on infrapunanettikamera, jonka olemme nyt kahtena yönä virittäneet kuvaamaan valittuja uhreja. Ensimmäisenä koekaniiniksi pääsi P.cancerides Maria Tudor. Yön yli kestävän kuvaksen aikana Tudor kävi kerran juomassa ja kerran taisi vaihtaa kylkeä. Viime yönä kuvasimme B.boehmei Shyta, joka on vasta vähän aikaa sitten moltannut. Ajattelimme, että otus vaikka pyörisi enemmänkin terrassaan, koska on vaikuttanut tavallista aktiivisemmalta. Saahan sitä aina luulla kaikenlaista. Shy käänsi pari kertaa kylkeä, mutta muuten se ei liikkunut yhtään mihinkään.
Eli näin nopean tutkimuksen perusteella yöt eivät ole tarantulien salaista touhuaikaa. Ne eivät ilmeisesti odota valojen sammumista ja yliuteliaiden ihmisten siirtymistä untenmaille. Mutta silti, toiveikkaina jatkamme harjoituksia. Kunhan opimme leikkaamaan ja liimaamaan (muutenkin käsittelemään) syntyneitä videoita, laitamme ne yleiseen jakoon
7.12.2010 NE OVAT NIIN PELOTTAVIA!
Satuin katsomaan eilen Pelkokertoimen jakson, jossa nämä väärin ymmärretyt ressukat (tarantulat, eivät kilpailijat) joutuivat melkoisen höykkyytyksen kohteeksi. Kilpailija meni laatikkoon makaamaan ja hänen päälleen kipattiin pari saavillista tarantuloita ja sirkkoja. Sirkat olivat ilmeisesti sitä varten, että ne pitävät tarantulat ”kiireisinä”. Joukossa on voimaa ja tilanne näytti siltä, että sirkat kiusasivat enemmän tarantuloita kuin tarantulat jahtasivat sirkkoja.
Hermopainemittari vilkkuu aina punaisella, kun vastaavia ohjelmia näkee. Ihmisten fobioita ja ennakkoluuloja vahvistetaan yhä enemmän, ihan kuin jo nyt tarantulien maine ei olisi tarpeeksi huono ja vääristynyt. Enkä pelkästään kitise maineen puolesta vaan niiden hämyjen puolesta, jotka joutuivat ilmiselvän rääkkäyksen kohteeksi. Yhtä epäeettistä on tehdä viihdettä muidenkin eläinten kustannuksella, jos selvästi voidaan havaita, että eläinten kohtelu ei ole kunnollista vaan niitä viskellään, paiskotaan ja aiheutetaan aiheetonta stressiä tai kipua.
Voin kuvitella, että Pelkokertoimen jaksoa katsoessa moni ihminen väänsi naamaa ruttuun, että hyi kamala, miten yököttäviä, inhottavia, kamalia eläimiä. Itse tunsin vain sääliä niitä kohtaan. Ihmettelen myös, mistä kyseiset hämiksen oli ylipäätään hankittu? Kerätty luonnosta? Lainattu harrastajalta? Ostettu jostain? Ja mitä hämyille tapahtui kuvausten jälkeen?
25.11.2010 R.I. P TIMPPA
Pieni Lampropelma nigerrimum slingimme Timppa kuoli tänään. Poloinen ressukka oli alkanut molttaamaan ja jäänyt kiinni. Laitoimme Timpan aamulla tehoyksikköön toivoen, ettei olisi liian myöhäistä. Tullessani iltapäivällä kotiin, olivat pienen voimat kuitenkin loppuneet.
Suru on suuri, koska Timppa oli yksi lemppareista. Pieni vässykkämme, jolta odotimme paljon. Olin todella kiintynyt pikkuiseen ja on aika vaikea uskoa, ettei Timppaa vain ole enää.
Että tervetuloa talvi ja kuiva huoneilma. Siinä se todennäköisin syy oli epäonneen, vaikka otus oli ”lämpökaapissa”, jossa muka piti olla tavallista paremmat olosuhteet niin lämmön kuin kosteudenkin osalta ja purkkiin räimittiin vettä harva se päivä.
16.11.2010 PIENI ASKEL IHMISKUNNALLE, SUURI TARANTULAHARRASTAJALLE
Muutaman Etelä-Afrikkalaisen tarantulalajin nimiin on saatu enemmän selvyyttä. Ceratogyrus ezendami on nyt Augacephalus ezedami (tunnettu myös nimellä Augacephalus sp. Mozambique) ja Idiothele sp. Blue Foot on nyttemmin Idiothele mira. Joo, jep…Eipä mitään. Mutta sitten Citharischius crawshayi on MYÖS muutettu ja tunnetaan nyttemmin nimellä Pelinobius muticus…vapaasti suomennettuna ”perkeleen nopea mutiainen”.
MIKSI? Ei näin…ei näin ollenkaan. Epäilen vahvasti, että ongelma on aivan oman pääni sisällä ja tämä on sitä tyypillistä muutosvastarintaa. C.crawshayi on ollut yksi niistä spiduista, joiden nimen jopa oppi nopeasti tunnistamaan. Eläin on hieno ja omalla tavallaan uniikki ja ”C.cawshayi” eräänlainen vakio, stabiili. Ihan kuin T.blondi on T. blondi. Eräillä lajeilla mielestäni nimi on vain enemmän kuin nimi. Siihen on sisältynyt jotain uskottavaa, tuttua ja jotain todella olennaista.
Monen vuoden haave murskaantui. Enää en voi saada kokoelmaani C.crawshayita. Sitä ei ole enää olemassa. Sen sijaan saan (jos joskus jostain jopa löydän) kokoelmaani perkeleennopean mutiaisen. Hieno lukki siitä huolimatta ja eihän se nimi häkkistä pahenna, vai mitä?
Ja maailma jatkaa radallaan. Vaan ei ole enää entisensä, kun yksi on joukosta pois. Ehkäpä tästä vielä toivutaan.